Me Tulisalamat voitimme kokkisodan.
Ja nyt me kerrotaan just sulle parhaat neuvot miten voittaa kokkisota.
Iiris ja Aada Tulisalamoista
Jo vuotuiseksi perinteeksi muodostunut Sulo sammakon sudenpentujen oma tapahtuma oli syksyn ensimmäisiä tapahtumia. Uhkaava sade hiukan meitä jännitti, mutta lopulta päästiin nauttimaan kauniista aurinkoisesta syyssäästä Tesomajärven ympäristöön.
Monenlaista Sulon seurassa päästiin kokeilemaan. Siellä oli luontopolku, tavaroiden tunnustelua, temppurata, pallojen heittoa ja vähän ensiapuakin, Parhaiten mieleen jäi kätevyys tehtävän ”käpykoripallokori” ja ruokarastin herkut. Kiva oli itse kokata oma ruokansa, sanoivat sen nimeksi ooppaheija. Hyvin onnistui, vaikka taisi jonkun muovipussi sulaa trangian lämmössä.
Herkullista oli myös aikuisten eväs, keitto jota Tiinat meille ystävällisesti olivat tehneet. Niin, ja tästä sopivasti jälkiruokana väännettiin solmuja lakunarusta. Kivaa, kun voi kaikki tekeleensä syödä lopuksi.
Kirkolla pääsi vielä aikuiset tiskaamaan ja sudenpennut tekemään omaa Sulo merkkiä. Mukavaa oli kun seura oli hyvää.
Teksti ja kuvat: Leena ja Nella Huhtala
Leirillä porukkaa oli joka ikäkaudesta. Löytyi sudenpentuja, seikkailijoita, tarpojia, vaeltajia, sisupartiolaisia ja aikuisia… Sekä tietysti leirin ikioma kahden samoajan nakkikone.
Leirin alussa nakkikone kohtasi paljon telttoja. Haasteista huolimatta ja ”lapsityövoiman” avulla saatiin kuitenkin kaikille majapaikat pystyyn.
Tämän jälkeen samoajat Tipa ja Matte myöhästyivät tyylikkäästi leirin ensimmäisestä ruokailusta. Syyksi ilmeni liian kova musiikin kuuntelu, joka peitti pillin ääneen alleen.
Reippaille samoajille nakki viuhuikin. Saimme kunnian osallistua mm. miekkojen valmistukseen, saunan sytyttämiseen, kaupassa käyntiin, sudenpentujen leikittämiseen, puolijoukkuetelttojen uudelleen pystyttämiseen ja leirin lopussa telttojen purkuun.
Kunnia oli myös pitää leirin virallista kioskia. Alku sujuikin mukavan rattoisasti, kun jo ensimmäisen ruokailun jälkeen kassan rahat levisivät pitkin metsämaata.
Maukkain nakki oli kuitenkin (marmeladinakki herkkuamme on!) oli haikkiyönä leirikasteen pitäminen. Samoajat saivat inspiraatiota nuorelta laulajalupaukselta Tuure Boeliukselta. Lätkäjätkä-Ville soi ja kiekot lensivät maaliin asti.
Vaikka samoajat olivat tunnettuja laiskuudestaan, saimme silti jotain aikaiseksi. Ylitimme suuren kuohuavan kosken(=tyyni joki) itsetehdyllä rinkkalautalla, pelasimme korttia, miekkailimme, kuuntelimme musiikkia ja söimme karkkia.
Toivottavasti sinulla oli hauskaa leirillä. Meillä ainakin oli!
Tipa ja Matte /Päivän sana
Harhahetki pidettiin Tampereen keskustassa 23.9.2018. Sää oli melko sateinen ja kylmä, mutta kun vaatteita puki tarpeeksi, niin pärjäsi huonossakin säässä hyvin!
Ensimmäiseksi kokoonnuttiin aloituspaikalle, josta sai ensimmäiseen tehtävään tarvikkeet, kartan ja heijastimen. Ensimmäisen rastin/lähdön tehtävänä oli tehdä pienoismalli huussista. Sen tekeminen oli vaikeaa, aika meinasi loppua ja lopputuloksesta puuttui paljon asioita. Mutta kyllä me jotain saatiin rakennettua! Lopuksi oltaisiin haluttu ottaa se pienoismalli mukaan ja viedä meidän maskotille Töntölle, mutta harmiksemme se oli mennyt rikki.
Kätevyyden jälkeen lähdettiin etsimään kartan avulla seuraavaa rastia, joka oli melko lyhyen matkan päässä ensimmäisestä rastista. Tällä rastilla haisteltiin kasveja pilttipurkeista ja tunnusteltiin vihanneksia laatikoista. Osa kasveista haisi kauhealta, osa taas oikein hyvältä. Vihannekset olivat laatikoissa ja ne oli peitetty jätesäkeillä, jotta laatikkoon ei nähtäisi. Vastaukset merkittiin paperilapulle, joka annettiin rastihenkilöille.
Tehtävän jälkeen lähdettiin etsimään kolmosrastia, joka oli vähän pidemmän kävelymatkan päässä edellisestä rastista. Rastilla tehtävänä oli vastata annetussa tekstissä oleviin kysymyksiin ämpäreissä olevien vihjeiden avulla. Teksti kertoi matkasta mummolaan, ja tarina kulki ns. Tampereen keskustan halki. Rastilla meni ihan hyvin, koska vihjeet oli aika helppoja, ainakin suurin osa.
Neljännelle rastille ei ollut pitkä matka, ja matka menikin nopeasti. Meille annettiin aluksi paperilappu, johon täytyi vastata, onko tapaturmiin liittyvä väite oikein vai väärin. Kun lappu oli täytetty, mentiin heittämään mehutonkkaa vatiin. Tarkoituksena oli heittää heittopaikasta vähän matkan päähän laitettuun vatiin ja sen ympärille laitetun rautalangan sisäpuolelle. Tämä rasti meni mielestämme parhaiten!
Viidennellä rastilla tunnistettiin kaloja. Niitä taisi olla 10 kalaa. Kalat sitten kirjoitettiin paperilapulle ja annettiin rastihenkilöille. olimme viimeisenä paikalla, ja se meni ehkä pikkuisen huonosti, koska silloin kun ei tiedetty, me arvattiin vain.
Kuudennella rastilla kuunneltiin biisejä potpurista. Potpurissa tuli paljon erilaisia lauluja, mutta kaikki ol ivat suomalaisia. Tehtävänä oli siis kirjoittaa lapulle biisin nimi, esittäjä ja annetuista vaihtoehdoista sanat jokaiselle biisille. Käytimme rastilla paljon aikaa ja jotkut laulut oli helppoja ja jotkut vaikeita.
Seitsemännellä rastilla oli tehtävänä tehdä pelikortit, joilla isokin porukka pystyi pelaamaan. Me päätimme tehdä uno-kortit. Meille tuli kova kiire ja väritimme kortit vähän huolimattomasti. Mutta Lopulta Jemina juoksutti valmiit kortit rastihenkilöille.
Lopuksi maalissa saimme syödä karjalanpiirakoita, omia eväitä, kaurakeksejä ja juoda pillimehua! Meidän mielestä kisa oli aika hyvin järjestetty ja karttojen avulla oli hauskaa!
Jutun kirjoittivat Kumiankat. Heidän lisäkseen Harhahetkessä kisasivat Komeetat ja Nebulat.
Molemmat seikkailijajoukkueet, Komeetat ja Nebulat, osallistuivat viikonlopun Kaislikko-kisoihin Nokialla. Tässä Komeettojen kisaraportti.
Kaislikko eli kaislikko oli 5.10.2018
kisaajat olivat Jemina, Mila, Evita ja Lilian
tehtävä 1 eli piti rakentaa kalalle kuljetus koppa – meni hyvin
tehtävä 2 eli piti noutaa kala – piti odottaa kauan mutta ei niin kauan
tehtävä 3 eli piti onkia oikea kala ja piti laittaa oikeisiin ämpäreihin – ei oltu varmoja menikö kaikki oikein vaikka meni
tehtävä 4 eli piti ottaa oikeat tavarat vene retkelle – meni jopa hyvin
ja evästauko
tehtävä 5 eli piti arvata liikenne merkkien etäisyyksiä – meni ihan hyvin
tehtävä 6 eli sai pitää eväs tauon – me ei pidetty evästaukoa
tehtävä 7 eli piti suunistaa ilman saatajaa – melkein luovutettiin
tehtävä 8 eli aikuisilla oli kahvitauko – vähän ärsyttävää
tehtävä 9 eli piti tehdä kalaverkko jossa oli vene, kala ja ankkuri – aika loppu eikä ehditty tekemään ankkuria
tehtävä 10 eli piti tehdä greippi – ehdittiin tekemään hyvä ja hieno annos
tehtävä 11 eli piti auttaa kalastajaa jolla oli nyrjähtänyt nilkka ja koukku sormessa – meni hyvin
tehtävä 12 eli piti heittää köyttä puu jutun väliin ja yli – meni hyvin
tehtävä 13 eli piti mennä merimerkkien mukaan – kaikki nauro samalla
ja saimme ekat merkit
kun olimme takaisin harjuniitynkoululla oli rasva ruokaa tarjolla
Nebulat pääsivät Nokian Uutisten kanteen
