Harhahetken hyvän kisamenestyksen jälkeen on jälleen aika testata seikkailijoiden taitoja, tällä kertaa Yrjönviestin merkeissä. Kisojen ollessa puu ja puistoaiheninen, käpyjen tunnistuksen ohella on hyvä harjoitella kaupunkisuunnistusta. Myöskin sulava rastikäyttäytyminen vaatii harjoittelukierroksen äänten ja sormien verryttelyksi. Ja pitäähän sitä taas keskustella, ollaanko me Galaxit vai Galaksit. Siinäpä vasta ikuisuuskysymys.
Yleisilmeen kaupunkiin luomiseksi ja matkatehtävien suorittamiseksi, on hyvä välillä tarkkailla korkealta suuntaako keskustaan kisan loppurasteja kohti, vai olisiko Särkänniemi silti houkuttelevampi vaihtoehto. Onneksi tytöt osaavat suunnistaa porukalla, niin kartturi pysyy reitillä suunnan näyttämisen lisäksi.
Suurten suuntien lisäksi kuapungissa, toisin kuin metsässä, on roskiksia tungettu joka paikkaan. Jätskipaperien kanssa on siis helppo olla siisti kun valinnanvaraa löytyy.
Kartturista saa silti pitää jatkuvasti huolta intohimoisen suunnistamisen vuoksi.
Koskaan ei tiedä mihin päätyy näiden tyttöjen kanssa.
Esteet ja oikoreitit löydetään silti aina tyylillä. Kohti ääretöntä ja sen ylitse, ei tosiaankaan siitä mistä aita on matalin.
Kaiken kaikkiaan kisat olivat muuten ihan kivat, mutta miten ruokarasti oli vasta melkein lopussa? Niin ei TeSin tyylistä, ens kerralla eväät mukaan! Onneksi tärkein, eli kaverit, sää ja jutut olivat priimaa alusta loppuun.
-Galaksit kuittaa
ja suuntaavat kohti seuraavaa kisaa, retkeä tai leiriä, nähdään siellä!
